Tällä kertaa halusin suunnitella jotain itselleni. Yläosan toteutus alkoi mittojen otosta ja peruskaavan piirtämisestä. Tämän pohjalta teimme proton sovitukseen. Ja siitä alkoivat haasteet. Peruskaavaan tuli useita muutoksia tämän jälkeen, vaikka lähtökohtaisesti sen tulisi olla sopiva. Kaikkien mittojen ja piirtämisen tarkistusten jälkeenkin jäi mysteeriksi miksi muutoksia tuli niinkin paljon. Ehkä tämä selviää minulle joskus myöhemmin.
 |
| Muutokset peruskaavaan |
Varsinaisen vaatteen suunnittelu käynnistyi itselläni hitaasti, sillä minulla ei ollut alkuun mitään ideaa mitä haluaisin. Lopulta inspiraationa toimi itselläni jo valmiiksi olleet villasekoitekankaat ja 60-luvun muoti.
Lähdin kuosittelemaan kaavaa ja tein proton kuosittelusta. Proton miehustaan olin pakkaspäivillä valinnut huonon kankaan, joka sähköistyi paljon ja miehustan kuosittelun onnistumista oli hieman vaikea arvioida. Olin kuitenkin tyytyväinen ja sovituksen pohjalta olin tekemässä muutamia pieniä muutoksia.
Sitten kolahti. Eihän malli ollut hihoja lukuunottamatta sitä mitä tavoittelin, joten tein kuosittelun uudelleen. Uskoin, että nyt on hyvä. Tein poikkileikkaus- ja tasokuvat, työsuunnitelman sekä leikkasin kankaat ja tein tukikangastestit.
Ja kun sain ommeltua, totesin että hihat olivat pituutta lukuunottamatta hyvät, mutta miehusta ei ollut edelleenkään sellainen kuin halusin. Joten päätin tehdä toisen proton miehustasta, ettei enempää menisi pieleen. Vihdoin oli miehustan malli oikeanlainen.
 |
| Lopulliset kaavat ja toinen proto |
 |
| Poistoleikkuut kankaista |
Pääsin vihdoin ompelemaan oikeaa työtä. Fiilis oli hyvä, kun vastoinkäymisistä huolimatta pääsin eteenpäin.
 |
| Työvaiheita |
 |
| Vuorin (75% triasetaatti, 25% polyamidi) kaavoitusta |
Koska lyhensin hihoja, oli rannekkeet tehtävä myös uudelleen. Ylijääneet rannekkeet kuitenkin inspiroivat kaivattuun yksityiskohtaan. Olin alunperin suunnitellut vetoketjullista taskua ja toiveena oli hyödyntää mummon vanhoja varastoja. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt sopivaa, enkä halunnut ketjua ostaa uutena. Sovituksessa opiskelijakaveri totesi, että rannekkeet näyttivät ihan kissankorvilta ja sehän minulle sopi. Aloin kääntelemään ylijäänyttä ranneketta ja pian se muotoutui ideaksi taskunsuusta. Se jokin oma oli kehkeytynyt. Ja se jokin vanha tulisi olemaan rannekkeiden napit, joita mummolta on jäänyt vaikka kuinka paljon.
 |
| Taskunsuun lähtökohta |
 |
| Hihojen istutus ja taskun mallausta |
 |
| Hoito-ohjeet |
Prosessi ei sujunut osaltani parhaalla mahdollisella tavalla. Minulla oli jo alkumetreillä olo, että olen aikataulusta myöhässä, vaikken varsinaisesti ollut. Kaikki mutkat matkassa hidastivat tietenkin etenemistä, joten lopulta työ ei valmistunut täysin ajallaan. Siihen olen pettynyt, vaikka viimeiseen asti yritin. Olen hieman harmissani myös siitä, etten onnistunut parantamaan aikataulutustani, kuten edellisen työn jälkeen tavoittelin. Jotenkin tuntui, että alkuvaiheessa oli aivot kateissa ja siksi joutui asioita tekemään vaikeamman ja hitaamman kautta. Paremmalla keskittymisellä voisi osan näistä hidasteista välttää.
Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Tiedän, että teen huolellista jälkeä, enkä kiireenkään vuoksi ollut siitä valmis tinkimään. Innostuin omaksi yllätyksekseni rannekkeiden teosta ja taskun kehittely oli ehdottomasti mielenkiintoisinta. En myöskään aiemmin ole tehnyt itselleni muita kuin trikoovaatteita, joten tällaisen asun tekeminen itselle oli täysin uutta. Koen, että ompelu alkaa itsellä olla varmempaa, mutta suunnittelun vaiheissa minulla on vielä paljon kehittymistä. Kohti seuraavaa projektia siis...
